AINEEN RAKENNE
Kaikki aine on rakentunut atomeista (kreikk. atomos = jakamaton).
Atomeissa voidaan erottaa seuraavat osat:
YDIN
- sisältää protoneja ja
neutroneja, jotka ovat koostuneet kvarkeista
- määrää atomin massan
- koossapitävänä voimana ns. vahva vuorovaikutus
ELEKTRONIVERHO
- sisältää ydintä
kiertävät elektronit
- määrää atomin koon (tilavuuden)
- koossapitävänä voimana sähkömagneettiset voimat
Elektronilla ja protonilla on yhtäsuuri, mutta vastakkaismerkkinen säkhövaraus; jotta atomi olisi sähköisesti neutraali, täytyy niitä olla atomissa yhtä monta. Neutronit ovat varauksettomia.
Protonien lukumäärä on atomin (alkuaineen) järjestysluku Z.
Protonien ja neutronien lukumäärien summa (eli nukleonien määrä) on massaluku A.
Tietyn alkuaineen jokaisella atomilla on ytimessään sama määrä protoneja, sen sijaan neutronien lukumäärä voi vaihdella. Tällöin puhutaan alkuaineen eri isotoopeista.
Useimmat alkuaineet ovat kahden tai useamman isotoopin seoksia.
Eräiden alkuaineiden jotkut isotoopit hajoavat itsestään; sanotaan, että ne ovat radioaktiivisia.
Taulukon (suhteellinen) atomimassa kullekin alkuaineelle saadaan isotooppien massoista ottamalla huomioon seoksen prosenttinen koostumus.
Atomimassan määrääminen perustuu sopimukseen, jonka mukaan C-12 - atomin (=hiiliatomi, jonka ytimessä on 6 protonia ja 6 neutronia) massa on 12, johon muiden atomien massoja verrataan.
Jos atomi luovuttaa tai vastaanottaa elektroneja, siitä tulee sähköisesti varattu hiukkanen, ioni.
Useampien atomien yhteenliittymiä kutsutaan molekyyleiksi, esim. monet kaasut esiintyvät luonnontilassa kaksiatomisina molekyyleinä.